maanantai 23. joulukuuta 2013

Hyvää joulua!

Iloista ja rauhallista joulua! <3

Enpä ole paljoa kerinnyt täällä käydä. Koko viikko ollaan oltu liikenteessä ja iltaisin ei ole jaksanut mitään kirjoittaa. Huomenna on onneksi joulu ja silloin rauhoitutaan perheen kesken. Meillä on aattona vähän paikasta toiseen menoa. Ensin mennään käymään mun iskällä. Sieltä mennään anopille syömään menu 1 ja sieltä mennään mun äidille syömään menu 2 ja katsomaan joulupukkia. Onneksi kaikki asuvat Helsingissä niin matkat eivät ole pitkiä. Here todennäkösesti nukkuu päikkärit autossa, tai ainakin toivon niin.

Me saatiin myös joulukuusi koristeltua. Here oli oikein innoissaan kuuseen laittamasa koristeita. Tosin huomasin, että koristeet vaihtoivat koko ajan paikkaa. x) sitten kun niitä koristeita alkoi löytymään keittiöstä, piti jo sanoa, että ei niihin koristeisiin saa koskea.Sen jälkeen ne on saanut olla rauhassa. Kakekin suostui ( mä vaadin) laittamaan yhden koristeen, niin mä voin sanoa, että se on meidän kaikkien kuusi. x)

Olisin mä myös halunnut valkoisen joulun. Aika ankean näköistä ulkona, kun on varmaan 4 päivää tullut vain vettä ja plussaa. Se kyllä syö vähän joulufiilistä mutta onneksi vain vähän.

Viettäkäähän rauhallinen joulu.


tiistai 10. joulukuuta 2013

Vihdoinkin!!!!!!! Lunta!!! Vähän tullut mutta sen verran nyt kuitenkin että maa on valkoisena. <3 Kyllä se heti piristää ja tuo valoa pimeisiin aamuihin ja iltoihin. Herekin oli tänään ihan innoissaan, kun oltiin puistossa ja lunta sato. Siellä me kaksisteen pyöritiin lumihangessa, tehtiin lumipalloja ( tai lollollllo niin kuin Here sano xD ) ym muuta kivaa. Toivonmukaan se pysyisi myös. On nimittäin luvattu taas plussakeliä. Mä en jaksais sitä että ekana lumi sulaa, sitten yöllä iskee pakkanen päälle ja sitten onkin vaarallista kulkea ulkona sen jään takia. :/ Sain jouluvalotkin laitettua. Here oli niistä tosi innoissaan. Kun sain ne päälle kuului vain: ooooooo, valo! Isillekin niitä esitettiin innoissaan. <3 Sieltä se joulu tulee, pikku hiljaa. Mä olen myös saanut 98% ostettua lahjatkin. Kakelle pitäisi vielä jotain keksiä, taitaa olla mahdoton tehtävä kun herra on ilmoittanut, että ei halua mitään. x) Joulukuusikin pitää jossain vaiheessa hommata. Ihanaa, saadaan Heren kanssa se koristella kauniiksi. <3

Me ollaan myös nyt käyty useana päivänä tutustumassa päiväkodissa. Herellä on mennyt todella hyvin siellä. Olen siis vielä itse ollut mukana mutta varmaan kohta pitää koittaa jättää sinne ja katsoa mitä tyyppi tykkää. Aluksihan hän on aina ollut sylissä ja katsonut hoitajia tuimasti mutta vain pari minuuttia. Sitten ollaan huomattu lelut ja sitten ollaankin menty reippaasti kaikessa mukana. Viimeksi oli jumppatuokio ja Here oli aivan innoissaan asiasta. Ei olla pahemmin äidin sylissä käyty, mutta edelleen ollaan muutaman kerran käyty tarkistamassa, että olenhan vielä paikalla. Hoitajatkin ovat vakuuttaneet, että tuskin tulee olemaan ongelmaa kun on noin reipas lapsi. Ottaa hyvin kontaktia lapsiin ja aikuisiin. Varmasti itkut pääsee molemmilta kun se aika koittaa mutta eiköhän se ole ihan normaalia jokaisessa perheessä. x) Torstaina mennään sinne taas.

Eilen sain myös mun ikuisuusprojektin valmiiksi. Mä tein mun tädille joululahjaksi torkkupeiton isoäidinneiliöistä. Tähän kohtaa mainittakoot, että mä olen sanonut vihaavani käsitöitä. Mulla on ollut siitä tosi suuret traumat, koska mulla oli aika mulkero opettaja ala-asteella. Heren saatuani ja tuttujen töitä nähdessäni sain jostain päähäni alkavani kokeilla kutomista ja virkkaamista. Youtubesta ja googlesta hain ohjeita ja pikku hiljaa sain jotain pientä piiperrystä tehtyä- Tähän mennessä olen kutonut jokusen huivin, 3 säärystimet, minipipon ja äidille myös torkkupeiton. En mä tiedä onko mulla yhtään oikeaa isoäidinneiliötä siinä mutta kyllä mä aika tyytyväinen siihen olen. Toivottavasti täti myös tykkäis.Jos olisi ollut aikaa enemmän, olisin varmaan vähän vielä suuremman tehnyt siitä. :)

Ihanaa jouluodotusta kaikille!! <3


maanantai 2. joulukuuta 2013

Niinhän siinä sitten kävi, pakkaset ja jää tuli mutta lumi unohtu!!! Edelleen mä joka aamu odotan ja toivon, että se maa olisi valkoisena. <3

Meillä oli tänään vähän erityisempi päivä. Nimittäin tutustuminen päiväkotiin. Herehän on menossa tammikuussa sinne ja minä kouluun. Tää koko ajatu jännittää, hirvittää, kauhistuttaa ym. mua. Mä kyllä tiedän, että tämä päätös on oikea. Pitäähän mun saada opintoja eteenpäin jos mä joudun kohta uudestaan jäämään tauolle ( toiveajattelua), jos pikku kakkonen ilmottaisi tulostaan. :)
Me siis saatiin jokunen viikko sitten tietää, että mihin päästiin. Se paikka aihetutti hirmuisen ristiriitaisen tunteen itsellä. Porvoossahan on tällä hetkellä aika katastrofi tilanne päiväkodeissa ja tarkkaan piti miettiä, että mihin sitä oman lapsensa haluaa ( ja ei päästy siis sinne minne haluttiin). No tää paikka on tällä hetkellä ihan hevonkuusessa, julkisilla sinne kestää tunnin!!! Mulla kun ei ole korttia tai auto niin mun on pakko käyttää julkisia. Kake pystyy tiettyinä aikoina viemään Heren mutta mä olen pääasialölinen viejä ja hakija. No tämä päiväkoti on kuitenkin toivonmukaan siirtymässä viikolla 8 takaisin sinne missä se olikin. Eli mun koulun viereen, eli erittäin hyvä juttu. Mä myös tein oman työssäopimiseni tässä päiväkodissa, joten mä tunnen hoitajatkin jo ennestään. Eli enemmän tässä on plussaa mutta toi matka.... Sinne pitäisi viedä sen 6-7 viikkoa, vaatii aika paljon asennetta. Saa nähdä miten hermo kestää tunnin kestäviä edes-takasmatkoja. Toivon todella, että ne lumet tulee ennnen ja lumimyrskyt jäävät vähiin. Voi muuten olla, että mä luotan taksin kyytiin vaikka lompakko sitä kestäisikään. x)

No tänään me joka tapauksessa mentiin sinne. Oltiin sovittu, että n. 9 ollaan siellä. No mehän sitten sunnuntaina katsottiin kaikkia mahdollsia vaihtoehtoja läpi ja koko homma alkoi näyttämään aika epätoivoiselta. Kunnes löytyi "hyvä "yhteys, joka kulkee sinne jopa 5 kertaa päivässä. 8.30 aikoihin päästiin kuin päästiinkin päiväkotiin (kahta bussia joutui käyttämään). Ovesta kun astuttiin sisään Here antoi niin tuiman katseen hoitajalle ( saman katseen saa minun äitini ja siskoni xD ), hetken piti sylissä pitää, kunnes huomattiin uudet lelut. Sitten ei äitiä hetkeen edes kaivattu. Ulos kun päästin, niin mentiin muiden mukana. Pari kertaa kävi tarkistamassa, että onhan äiti pysynyt paikoillaan. Eli meidän ensi käynti oli erittäin hyvä, todella positiiviset fiilikset jäi. Here otti hienosti kontaktia muihin lapsiin ja oli todella reipas koko ajan. Näytti tykkäävän. Ensi maanantaina me mennään uudestaan sinne. Takasin päin tullessa Here nukahtikin vaunuihin, oltiinhan me herätty ennen klo 7 jo, Tavallisesti me herätään 8.45 eli ei ihme että väsytti.

Kotiin kun päästiin, me alettiin tekemäään Heren mummille ja ukille joululahjaa. Samanlaiset pitäis myös tehdä kummeille ja parille serkulle. Homma oli erittäin sotkuista mutta Here tykkäsi niitä tehdä.

Nyt syömään ja ulos puistoon! Hyvää maanantaita! 

torstai 28. marraskuuta 2013

Tiistain ihana päivä!
Keskiviikon mälsä päivä!
Joko, joko,  joko? Tää alkaa olla jo ihan joka aamuista. Ensimmäisenä kun herää niin pitää katsoa ulos terassille, että joko se ensi lumi on satanut yön aikana maahan... ... ja joka kerta joutuu pettymään. Tiistaina näytti jo positiiviselta, kun oli kuuraa ja pakkasta. Sekin ilma jotenkin piristi ja heti tuntui että on enemmän virtaa.Edes pakkanen ei tuntunut kylmältä, ainakaan minun mielestäni. Mä niin haluan sitä lunta, kun se tuo niin paljon enenmmän valoa näihin päiviin. Ei sitä vaan jaksa sitä, että jo klo 16 on ihan pimeää. No se pakkaspäivä jäikin siihen yhteen, yöllä oli satanut vettä, pakkasesta ei tietoakaan ja vesilätkäköitä kaikkialla. Kyllä vähän pisti mielen matalaksi. :/ Muutenkin mä odotan sitä lunta, kun me nyt ulkoillaan lähes tulkoon joka päivä kahdesti, joskus jopa kolmesti. Olisi se mukavaa, jos olisi jo päässyt leikkimään lumileikkejä. :)

Onko teillä jotain kirjaa mitä pitää lukea useasti. Meillä on ja sen on näköinenkin. x) Lähes joka sivu teipattu ja nyt siitä lähti jo kansikin irti. Piti jouluksi tilata uusi. Tilasin saman kirjan Heren serkuilllekin, kun kuulema serkutkin tykkäsivät siitä kovin. Meillä se oli nimittäin unohtunut yksi päivä anoppilaan. Anoppihan ei ollut uskaltanut antaa sitä luettavaksi, kun se nyt oli siinä kunnossa. xD



Nykyään meillä siivoaminenkin on niin helppoa. Kun mä imuroin, Here katsoo Fröbelin Palikoita. Kun on aika ottaa luuttu esiin, ryntää pikku apulainen paikalle ja sanoo: autan äitiä. Onneksi luuttuja on 2. Mä olen sitä mieltä, että on hyvä opettaa näitä asioita pienestä pitäen, vaikka välillä ei omat hermot meinasikaan kestää x) Tosin meillä nyt luututaan matotkin nykyään. :D









sunnuntai 24. marraskuuta 2013

pipareita ja pez:ejä!

Nyt sain vihdoinkin viikonloppuna aikaseksi leipoa Heren kanssa pipareita. Oli kyllä mukavaa puuhaa ja Here kyllä heti tajusi mikä oli homman nimi. Tosin äidille tuli kiire, kun taikinaa alkoi kadonta vinhaa vauhtia suuhun. Piparithan ovat tunnetusti parhaimpia taikina muodossa. x) varsinkin itsetehty taikina, odotan innolla, koska äiti soittaa ja sanoo, että on tehnyt taikinan ja nyt tarvitaan niitä leipojia. :P Meillä possumuotti oli suuressa suosissa, arvatenkin Pikku Kakkosen Pipsa Possun ansiosta. :D 2 pellillistä saatiin tehtyä, joka on ihan hyvä määrä, kun Kake ei niitä kummiskaan syö. Here on tykännyt todella paljon. Yhdessä koristeltiin piparit myös. Nykyään on niin helppoa, kun sokerikuorrutteenkin voi ostaa valmiina. 


Sitten mulle selvisi miksi aina niin innoissaan Here on lähdössä isin kanssa kauppaan. Ainahan sieltä jotain pientä tarttuu mukaan meidän neidille. Tällä kertaa kotiin tuli erittäin iloinen ja tyytyväinen tyttö. Kädessä oli nimittäin pez-tiikeri pakkaus ja 8-karkkipakerin pez-pakkaus. Niissä missä se ukkeli on, niin niissähän taitaa tulla 3 mukana, eli pezejä siis riitti. :D Mun mielestä kauppaan olisi voinut jättää sen toisen pakkauksen. x) Here tajusi myös heti miten homma toimii: kun päätä kääntää taakse päin karkkia tulee ulos. Ei siinä kovin kauan mennyt kun eka satsi oli jo vedetty napaan. No onneksi niitä ei tarvitse kerralla syödä ja kun sen nostaa johonkin talteen niin helposti se myös unohtuu. Kyllä sitä vähän karkkia saa silloin tällöin syödä. Syönhän minä itsekin, herkkuperse kun olen. Ei se lapsenkaan suu tuohesta ole. Itse en jaksa ressata "pienistä" asioista. :) 

PS. kyseinen paketti on edelleen avaamaton. ;) Tänään ei siitä tarvitse antaa, kun lähdetään Heren serkun 8v synttäreille. Hyvää syntymäpäivää N!

torstai 21. marraskuuta 2013

pitkästä aikaa!

Jospa sitä palaisi kirjoitusten pariin pitkän ajan jälkeen. Tässä on nyt todella paljon tapahtunut pienen ajan sisällä. Ei ole ollut oikein fiilistä eikä oikeastaan aikaakaan kirjoitella yhtikäs mitään. Tuntuuko teistäkin siltä, että vuorokaudesta meinaa tunnit loppua kesken??

Jos totta puhutaan, mä alan olla aika täynnä tätä vuotta. Tää 2013 vuosi ei ole ollut täynnä mitään muuta kuin kuolemaa. Se alkoi omalla keskenmenolla, tämän jälkeen haudattiin molemmat mummuni. Eikä riitä että omassa perheessä on ollut surua, sitä on ollut myös muualla. Yksi suurimmista murheistani on ollut, kun hyvä ystäväni menetti oman lapsensa ja hän joutui synnyttämään kuolleen poikansa. On ollut sydäntä raastavaa nähdä ja lukea hänen suruaan. Olen koittanut olla tukena, mutta mitäpä siinäkään voi sanoa. Eihän ne mitkään sanat todellisuudessa auta. Tukena olen ja olen hänellekin sanonut, että soittaa saa aina kun siltä tuntuu. Kaiken tämän keskellä hän vielä teki mulle ja Herelle samanlaiset pipot syksyksi. Aivan uskomaton ja vahva nainen. <3 J mä tiedän että sä selviät tästä(kin), kunhan vain aika menee eteenpäin. <3
Viimisin suru-uutinen tuli sitten viikonloppuna. Tuttuni tytär päätti että tämä maailma on liika hänelle ja hyppäsi 7 kerrokselta alas. :'( Kyllähän tämäkin laittaa miettimään, että miksi nuorin nainen päätyy tälläiseen ratkaiksuun. Vanhemmille varmasti kova paikka ja ne kysymykest joihin ei saa vastausta koskaan????!!! Kenenkään ei pitäisi joutua hautaamaan omaa lastaan. :(   L, kovasti voimia arkeen.

Sitten on tämä pirun paska sadesää! -,- missä se lumi viipyy?? Tällä viikolla on joka aamu satanut ja tänäänkin oli niin mukavaa olla 2 tuntia ulkona sateessa seisomassa ( NOT ). Here kyllä tykkäsi kun sai lätäköissä leikkiä. Oli muuten hiljainen leikkipuisto. Iltaisinkin tulee niin aikasin pimeää ja kuitenkin pitää lähteä ulos syönnin jälkeen. Muistakaa muuten rakkaat ne heijastimet!!! On aika halpa henkivakuutus. Itse käytän huomioliivejä.

Ja ei, vieläkään ei näy kahta viivaa testissä. -,- se tarkoittaa sitä, että tammikuussa kutsuu koulunpenkki ja Here menee päiväkotiin.

Sori nyt näin masentavasta tekstistä mutta pakko oli johonkin nämä asiat purkaa. Ehkä mä tästä taas aktivoidun ja kirjoitan useammin. Pakko nyt on jotain positiivista keksiä!!!!

<3 <3 <3 KOHTA ON JOULU!!!!! <3 <3<3

Mummuilleni:  

Kun mummot kuolevat,
heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää
ja joistakin mummoista tulee puita
ja ne humisevat lastenlastensa yllä
suojaavat heitä sateelta ja tuulelta
ja levittävät talvella oksansa
lumimajaksi heidän ylleen.
Mutta sitä ennen he ovat eläneet elämänsä.
-Eeva Kilpi-


 http://www.youtube.com/watch?v=908IZPBag30

Pikku E:lle ja T:lle! Levätkää rauhassa. Nyt teidän on hyvä olla! <3
Olette ajatuksissa!

tiistai 15. lokakuuta 2013

Taas on mennyt liian kauan siitä kun tänne kirjotin. On vaan taas pitänyt kiirettä. Perjantaina olin mun maman luona. Olin luvannut veljelle, että vahdin hänen lapsiaan, kun he lähtevät Kanarialle syyslomalle. Sinne lähti siis mun veli, hänen kihlattu, mama, isäpuoli ja pikkuveli(puoli). Sunnuntaina lasten oli tarkotus mennä äidilleen takaisin. Tämä oli aika helppo homma. Veljen lapset on jo sen verran isoja, 12v,10v,8v ja 6v. Mä olin sanonut, että nuorimman ei tarvi mennä dagikseen, että voi olla koko päivän meidän seurana. Hyvin se päivä meni, tein ruokaa, käytiin puistossa ja illalla katteltiin leffoja ja herkuteltiin. Klo22 oli talo jo hiljanen ja sain hetken rauhan itselleni. :)
Lauantaina sitten sisko haki lapset itselleen jolloin hänellä oli 8 lasta hoidettavana. Onneksi he muuttivat juuri omakotitaloon niin mahtui. :D
Sunnuntaina Kake yllätti mut ihan totaalisesti. Mä sain ihan yllättäen muutaman tunnin lapsivapaanhetken. Kake päätti viedä Heren Linnanmäen Sea worldiin. Oli sopinut Heren kummisedän kanssa, että menevät sinne yhdessä. Myös kummisedällä oli toinen pojistaan mukana. Mä sain olla kotona ihan yksin. Vähänmeni sormi suuhun kun en oikein tiennyt mitä pitäisi tehdä. :D Mä olen niin harvoin sellaisen tilanteen kanssa. On ollut ihan oma valinta. Mä niin nautin Heren kanssa olosta, että en ole niin paljoa kaivannut sitä omaa aikaa ( paitsi iltaisin). No mä päätin jatkaa mun käsityöjuttua. Oon tekemässä isoäidinneiliöistä peittoa mun kummitädille joululahjaksi. Sanotaanko, että mä ole ihan toivoton käsitöissä. Mä vaan olen niin surkea niissä, olen aina ollut. Varmaan johtuu siitä että mulla oli ala-asteella aivan hirveä käsitöidenopettaja, jonka kanssa en tullut yhtään juttuun. Mä toin kaikki käsityöt kotiin ja mamahan mua niissä autto (kun opettaja ei mua koulussa suostunut auttamaan). Nyt lapsen saannin myötä tämä ajatus on nostanut päätänsä ja olen youtuben avulla yrittänyt opetella neulomaan ja virkkaamaan. Sain mä viime vuonna tehtyä kaulahuiveja, yhden pipon Herelle ja muutamat säärystimet. Sitten kun saan peiton tehtyä yritän tehdä villasukat, tosin sitten mun tarvitsee mennä kantapää oppiin mun jommalle kummalle tädille. :D
Eilen tuli taas siskontyttö N käymään. Hänellä on koulusta viikko lomaa ja ei haluunut olla yksin kotona. Noh, hän kun on ihan kohta 8v niin eihän meillä pahemmin ole tekemistä tai seuraa ton ikäselle. Taisipa jo jonkin sortin esiteiniyskin tulla jo esiin. :D No kyllä hän innoistui leipomaan mun kanssani. Tehtiin mustikka-kookosmuffinsseja. :P Tuli niistäkin oikein hyvinä, vaikka nyt ei ollut tuorejuustoa kaapissa että olisi saanut kuorrutteen niillekin. :D Tässäpä ohjetta siihen.

Mustikka-kookosmuffinsit:

175g voita
2dl sokeria
3 kananmunaa
3,5dl vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta
2tl vaniliinisokeria
200g mustikoita
1/2-1dl kookoshiutaleita
0,5dl maitoa

Vatkaa rasva ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat yksi kerrallaan, sekoita aina välissä. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää sinne myös kookoshiutaleet. Laitoin 1dl kookosta ja maku tuli tosi hyvin esiin. Eli jos et halua niin paljon tuoda kookoksen makua esiin suosittelen laittamaan vain 1/2dl kookosta. Lisää taikinaan ja sekoita. Lisää maito ja sekoita. Lisää mustikat ja sekoita. Jaa taikina muffinssivuokiin ja paista 225 asteessa n 15 minuuttia. Tällä reseptillä tulee n. 15 isoa muffinsia.

Taas on jännittävät hetket käsillä. Huomenna niiden pitäisi alkaa, siis menkkojen. Mulla on taas ollut ihan ihme tuntemuksia kropassa mutta olen päättänyt, että en kuulostele yhtään oloja. Enkä myöskään googleta oloja, ainoa mihin luotan on ne 2 viivaa testissä jos sellainen pitää tehdä. :D Välillä tää vauvakuume on aivan mahdotonta, välillä taas ei. Mua väsyttääkin ihan kauheasti mutta luulenpa että se johtuu siitä, että olen joutunut muutamina päivänä heräämään aikasemmin kuin yleensä, päikkäri jäänyt välistä ja voisipa sitä harkita, että menisi aikaisemmin nukkumaan. No katsotaan miten käy. <3